Command & Conquer aloitti muutama vuosi sitten reaaliaikaisten strategiapelien vyöryn, mutta Amiga on saanut useista lupauksista huolimatta odottaa omaansa. Pelityypin ystävät muistavat tietysti Dune-pelit, mutta moderni vastine PC-peleille on viipynyt ja viipynyt. Capital Punishmentista ja laadukkaista PC-käännöksistä Myst ja Quake (ks. Saku #25) tunnettu ClickBOOM ehtii ensimmäisenä apajille pelillään Napalm.

Herkkua aisteille

Ensimmäisenä nimestä Napalm tulee mieleen sinertävä, ilkeä saippuan ja polttoaineen "kotitekoinen" yhdistelmä, joka tarttuu helposti ja palaa vedessäkin. Jenkit sirottelivat napalmia Vietnamiin melkoisia määriä muutama vuosikymmen sitten. Pelissä aine näyttelee osaa yhtenä aseena, ja ehkäpä nimen konnotaatioista saa pienoista vihjettä siitä mitä tuleman pitää: tämä on tuimaa tavaraa, josta ei helpolla pääse eroon.

Tyylikkäällä kuvituksella koristeltuun CD-koteloon pakattu Napalm vakuuttaa alusta lähtien. Laitteistovaatimukset kertovat omaa tarinaansa: vaikka 68020-suoritin ja romppuasema ovat ihan perusvaateita, muistia pitää löytyä vähintään 16 megatavua; 68060 sekä grafiikkakortti ovat lisäksi suosituksena. Syötän levyn hieman pelonsekaisin tuntein kovin heppoisesti varusteltuun Amiga 1200:aan ja toivon parasta. Asennus sujuu näpsäkästi Installerilla, tosin mukana toimitettu RTGMaster-ohjelmisto pitää asentaa hankalasti käsin LhA-paketti purkamalla, ellei sitä jo ole järjestelmässä.

Valitsen näyttötilan 640x512 ja annan palaa. Kylläpäs näyttää herkulliselta, tosin esiin nyksyttävä nimiteksti puhuu karua kieltään: päivittäisit jo konettasi. Nyökkään myöntävästi ja taistelen itsesääliin vajoamista vastaan. Pitäydyn kuitenkin toistaiseksi korkeammassa tarkkuudessa ja jatkan. Valintaruutu toisensa jälkeen hivelee silmiäni upealla ulkoasulla ja miellyttävä naisääni kertoo tehtäväni. Taustalla jumputtaa suoraan CD:n ääniraidalta pulppuava menomusiikki. Olen myytyä miestä. Ah, tämä kauneushan moniajaa.

Ruudulle ilmestyy ryhmän verran taistelijoita ja jeeppi sekä pari palmua ja raunioitunut rakennus. Varsinainen peligrafiikka ei kalpene väliruutujen rinnalla, vaan vaikuttaa todella lupaavalta. Tarkkuus 640x512 tekee ihmeitä.

Ja sitten homma näppeihin

Hetken upeaa ulkoasua ihmeteltyäni muistan sotilaideni hytkyessä hermostuneina, että kysehän oli reaaliaikaisesta strategiapelistä. Ei vuoroja, ei idlausta, vaan jatkuvaa toimintaa. Taistelijoiden hyvinvointi on jatkuvasti vastuullani. Tuhahdan häröilylleni ja rupean hahmottamaan taistelukentän kuvaa.

Näkymäni taistelukentälle on rajallinen, sillä taistelijani eivät ole vielä tiedustelleet paikkoja. Komennan miehet hajalle jonkinlaisesta käskynantomuodon ja kolmirivin sekoituksesta valitsemalla kunkin yksitellen hiirellä ja ohjaamalla lähimaastoon. Tähän saakka ohjaus vaikuttaa sopivan intuitiiviselta. Sensible Soccer ja Cannon Fodder tulevat mieleen, kun pikkuiset ukkelit viipeltävät asemiin.

Näkymäni laajenee ja huomaan samalla, että miehillä on erilaista aseistusta: joukossa on pari sinkomiestä ja insinööriä. Keksin tässä vaiheessa, että ehkä tuota ohjevihkosta kannattaisi sittenkin selailla. Mieleeni tulee reservin upseerin opastaan harjoituksissa lueskellut upseerikokelaamme armeija-ajoilta. Kyseinen kokelas olisi tosin varmaankin mennyt Napalmin manuskan kanssa sekaisin, sillä se on ennemminkin toimintojen ja yksikkötietojen taulukko.

Vaan eipä hätää, kaikki tarvittava selviää ja miehistön saa näemmä jaettua sopiviin ryhmiinkin. Kartan vieritys nyksyttelee omaa rauhallista tahtiaan ja koneeni tehot alkavat osoittaa rajallisuutensa. Nyrkkisääntö "mitä nopeammin, sitä nopeammin" ei taida pahemmin hetkauttaa päivityksen tarpeessa olevaa masiinaani. Pian lähitienoo on kuitenkin varmistettu. Ei viholliskosketusta.

Huomio, avojono, suunta, mars...

Jeeppiin ei ilmeisesti saa mukaan miehistöä (eikä saakaan, vaan se on itsenäinen yksikkö), joten komennan sen liikkeelle joukon edellä ja miehistö löntystää perässä. Jeeppikuski on näemmä fiksu mies, osaa jopa väistää joukkoja. Insinöörit saavat jäädä toistaiseksi oman onnensa nojaan, olisivat poloiset vain tiellä tuimassa taistelussa.

Yhtäkkiä tutkiessani jeepillä viidakosta ilmestyvää korkeaa kalliota kertovat pienet räjähdyksen tapaiset olevani vihollisen tulituksen kohteena, ja kohta pimennoista ilmestyykin pari robottia konekiväärit tulta leiskuten. Osumat saattelevat jeeppiäni kurvatessani takaisin kallion taakse piiloon. Nyt äkkiä joukot järjestykseen, ja annetaan metallimöykkyjen maistaa omaa lääkettään.

Säädän samalla ääniefektien voimakkuutta kovemmaksi, mutta ne jäävät silti hieman Q-Driven voimallisesti miksaaman CD-musiikin jalkoihin. Tämä ei liene Napalmin vika, sillä Q-Driven äänimikseri on hieman turhan innokas CD-audion suhteen. Tempaisen Amigan ääninarut CD-asemasta irti ja kytken ne suoraan kaiuttimiin. CD:n äänimikseriltä puolestaan vedän piuhat toisiin kaiuttimiin ja säädän käsin musiikin voimakkuuden sopivan alhaiseksi. Noin, nyt alkavat konekivääritkin rätistä kunnolla. Vielä kaiuttimet sopivasti asemiin ja nautitaan kotitekoisesta surroundista. Nam.

Palaan neljän kaiuttimen ympäröimän näyttöni ääreen ja koen ikävän yllätyksen. Pahus, jeepistäni nouseva savu kertoo robottien osuneen arkaan paikkaan. Viholliset eivät tosin näytä järin innostuneilta seuraamaan joukkojani, joten ehdin selvitellä pasmojani rauhassa kalliojyrkänteen takana. Hamuan vihreän barettini hyllystä ja virittäydyn sopivaan tunnelmaan.

Mene sinä, minä suojaan!

Kiertämäni kallionjyrkänne paljastuu jättiläispatsaaksi. Valitsen neljä miestä ja lähetän heidät eteenpäin. Edellä mennyt sinkomies heittää automaattisesti ensimmäisen laukauksen, mutta missaa hieman maalinsa. Hän ehtii yrittää vielä toista kutia, ennen kuin robotin konepistooli paukuttaa mieheen osumia. Sinko on kuitenkin kohta taas toiminnassa, ja yhdessä toisen jääkärin kanssa ensimmäinen robotti saadaan palasiksi. "Enemy destroyed", ilmoittaa tuttu naisääni.

Tässä vaiheessa havaitsen valittujen yksiköiden päällä olevan palkin merkitsevän niiden energiaa. Jeeppini on jo punaisella, mutta jalkaväestä vain sinkomies on haavoittunut lievästi. Komennan epähuomiossa koko ryhmäni eteenpäin, ja yksi mies harhailee patsaan väärältä puolelta yksin robotin kimppuun ja ottaa nopeasti osumia, kunnes kaatuu verilammikkoon kuolleena. Muu ryhmä kostaa nopeasti, ja molemmat robotit on tuhottu. "Unit lost", "enemy destroyed", kertoo naisääni.

Kärsimäni miestappiot olivat turhia. Rauhallisempi taktikointi olisi pelastanut taistelijan, joten jatkan varovaisemmin. Ensimmäinen taisteluvaihe oli vielä aivan riittävän pelattava koneellani, mutta pelkään pahinta marssiessani eteenpäin. Vaurioitunut jeeppini saa toimia jälleen tunnustelijana. Taistelukenttä on laaja ja eteeni aukeaa viidakkoaukio toisensa jälkeen.

Mikäs se siellä pilkottaa?

Ehdin nähdä vilaukselta jotain vaaleaa, kun konekiväärien pauke pakottaa äkilliseen käännökseen. Pöllähdykset saattelevat jeeppiäni kurvatessani pakosalle. Tälläkään kertaa viholliset eivät vaivaudu seuraamaan, ilmeisesti niiden tehtävänä on vartioida jotain. Koska tehtävä oli tuhota vihollisen puolustus ja vallata heidän tukikohtansa, komennan joukkoni liikkeelle. Ehkäpä tukikohta löytyi.

Lähetän yksinäisen sinkomiehen puiden lomaan sihtailemaan vahteja. Yksi osuma pakottaa vihollisen perääntymään, mutta ei näytä aiheuttaneen tappavaa vahinkoa. Toinen osuma hoitaa pisteet kotiin ja lähetän loput taistelijani kentälle. Idea ei vaikuttanut kovin hyvältä heidän joutuessaan ristituleen, joten peräännyn nolona hieman parempiin asemiin. Joukkojen reagointi annettuihin komentoihin vaatii vielä hieman opettelemista.

Pari robottia lisää kärsii tappion, kun marssitan joukkoni eteenpäin. Pahaksi onneksi vihollisilla on ässä hihassaan: liekinheitin ilmestyy tuottamaan melkoista tuhoa joukoissani. Komeat liekkiefektit käristävät taistelijoitani, mutta onnistun kovaa mieshukkaa kärsien tuhoamaan robotit ja rakennuksen, jota ne puolustivat. Rakennus räjähtää jatkuvan tulituksen jälkeen ja sinkoilee komeasti palasia ympärilleen. Äänitehosteet paukkuvat kaiuttimissa jykevästi stereona.

Pahaksi onneksi rakennuksen tuhoaminen paljastui virheeksi, sillä tehtävänantoa paremmin tarkastellessani huomasin tehäväni olleen nimenomaan vihollisen päämajan valtaaminen. Ilmeisesti tuo tuore rauniokasa oli se päämaja. Hups. Ei muuta kuin uusi yritys.

Ihmiskunta vs. robotit

Napalmin juonesta kerrotaan vain, että lähitulevaisuudessa kapinalliset robotit yrittävät vallankaappausta ihmisiltä. Ihmiskuntaa puolustaa UEDF, United Earth Defence Forces. Yksinpelissä pelaaja voi toimia joko UEDF:n tai robottien housuissa, ja kaksinpelissä toinen pelaaja luonnollisesti johtaa ihmisiä ja toinen robotteja. Kaksinpeli on toistaiseksi tarjolla vain nollamodeemikaapelin avulla, mutta Internet-peli on mahdollisesti tulossa TCP/IP-päivityksen muodossa.

Peli etenee tehtävinä, joita on 15 kumpaakin osapuolta kohden; roboteille ja ihmisille on erilaiset tehtävät. Peli etenee lineaarisesti ja tehtävät on rakennettu seuraamaan löyhää juonta. Edellä kuvailtu ensimmäinen tehtävä on yksinkertainen esimerkki tuhoamistehtävästä, johon siihenkin on ympätty mukaan rakennuksen kaappausta. Mainitsemani insinöörit osaavat kaapata vihollisen rakennuksia. Myöhemmissä tehtävissä tulee eteen huomattavasti monipuolisempia yksiköitä sekä myös rakennusten rakentamista ja korjaamista. Tehtävien jälkeen peli jakaa pisteitä menestyksestä.

Tutkimalla ohjevihkosen taulukoita alkaa taktiikan hiomiseen tulla huomattavasti lisää mielekkyyttä, kun yksiköitä vertailemalla voi päätellä parhaita etenemistapoja. Erilaisia rakennuksia ja yksiköitä pelissä on sata ja lisäksi tasoille on ripoteltu lukuisia erilaisia raunioita, patsaita, puita, vuoristoja, vettä yms. Paitsi maayksiköitä, pelissä on myös lentokoneita, ufoja ja helikoptereita. Eksoottisempaa kalustoa edustavat esimerkiksi tunnelinkaivajat ja ydiniskut.

Taktikon silmälle alkaakin olla käyttöä, kun massiivisten hyökkäysten tai puolustustaisteluiden ohella pitäisi pitää huolta uusien yksiköiden ja energian tuotannosta, tutkimustyöstä jne. Aivan helposta pelistä ei olekaan kysymys, sillä yksinpelissäkin vihollisen keinoäly riittää hankaloittamaan elämää. Viholliset eivät esimerkiksi jää tuleen makaamaan vaan osaavat paeta uutta hyökkäystä varten ja puolustavat vartioimiaan rakennuksia todella voimallisesti.

Itse olin helisemässä jo ensimmäisissä tehtävissä, ja eteneminen vaati todellista, pitkällistä yritystä. Pelattavaa siis riittää melkoiseksi tuokioksi, ja ClickBOOM on aikeissa julkaista myös tehtävälevykkeitä peliin.

Tekniikaltaan sopivan vaativa

Napalm on todella kaunis ilmestys, mutta siinä on kiinnitetty teknisen etevyyden lisäksi huomiota juuri oikeisiin asioihin. CD:tä ei ole täytetty upeilla introilla tai videopätkillä, vaan peliin on keskitytty täysillä. Itse asiassa introja tai videota ei ole lainkaan. Yksiköiden ja muiden pelillisten tekijöiden runsaus takaa monipuolisen pelielämyksen.

Grafiikka ei koostu vain kauniista välikuvista, vaan pikkutarkasti piirretyt, runsaasti animoidut rakennukset ja yksiköt taistelukentällä tekevät varsinaisesta peligrafiikasta yhtälailla upean. Massiiviset räjähdykset, jykevät ääniefektit ja 20 ääniraitaa täynnä tunnelmaan sopivaa musiikkia parantavat pelielämystä entisestään. Tehokkaamman koneen omistajat voivat nauttia elämyksestä 640x480/512-näyttötilassa, ja meille etanoille on tarjolla 320x200/256-tila.

Teknisesti peli vaatii koneelta paljon, mutta ei liikaa. Tarkempi näyttötila ei tosin hitaammalla AGA-koneella kovin mairittelevasti pyöri, mutta 320x256-tilassa peli rullaa todella mukavasti vaatimattomammassakin kokoonpanossa. Harmi vain, että pelattuaan peliä ensin tarkassa näyttötilassa ei millään malttaisi pysytellä heikommassa resoluutiossa. Ero on kuitenkin selvä: siinä missä 68030-koneella liike oli verkkaista ja harkittua 640x512-tilassa, 320x256-tilassa peli suorastaan räjähtää toimintaan, ja sen reaaliaikaisuus saa aivan uusia ulottuvuuksia.

Kokeilimme peliä myös 68060-pohjaisella koneella, jossa oli Zorro II -väylään liitetty CyberVision 64/3D-näytönohjain. Valitettavasti Zorro II:n rajat tulivat ratkaisevasti vastaan eikä tarkka näyttötila ollut merkittävästi aikaisempaa testilaitteistoa vauhdikkaampi, ja AGA-tila oli jopa nopeampi kuin vastaava CyberVisionin näyttötila. Heikommalla tarkkuudella 68060-kone lensikin sitten melkoista vauhtia. Zorro III -väylässä olevalla näytönohjaimella pitäisi lukemieni raporttien mukaan tarkempi tila pyöriä tehokoneella aivan moitteetta.

PowerPC:lle ei valitettavasti ole tukea, mutta toisaalta Napalm pyörii tehokkaassa 680x0-koneessa aivan mainiosti. AHI-äänikorttejakaan ei vielä tueta, mutta AHI-päivitystä on kaavailtu. Napalm vaatii muutaman kymmenen megatavua kiintolevytilaa ja moniajaa.

Laatutyötä klikkipuumin malliin

Napalm lunastaa paikkansa ClickBOOMin pienessä mutta erittäin tasokkaassa ja alati kasvavassa peliperheessä. Pienet puutteet, kuten suppea ohjevihkonen, eivät pysty horjuttamaan Napalmin vetovoimaa. Riittävän korkealle hivutettu vaikeustaso pitää pelin kimpussa tovin jos toisenkin. Päättömällä räiskinnällä ei pitkälle pötkitä, vaan myös sitä meissä jokaisessa asuvaa pientä taktikkoa tarvitaan.

Ensimmäinen Napalm-päivitys on pelin rekisteröineiden pelaajien noudettavissa ClickBOOMin kotisivujen Portal-osastossa, osoitteessa www.clickboom.com. Päivitys korjaa joitakin pelin bugeja. ClickBOOMin kotisivuilta löytyy myös Napalmin pelattava demo. Vuosi ei vielä ole pitkällä, mutta tulevat pelit saavat pistää melkoisesti paremmaksi, jos aikovat riistää Napalmilta vuoden 1999 parhaan Amiga-pelin tittelin. Toivotaan että niin käy! Sillä välin: ostakaa tämä. Napalm on upea. Peliä myy Suomessa ainakin Gentle Eye Ky, yhteystiedot alla.

Napalm

Tanskalainen Amiga Advis -lehti ja Amiga Nuttan (http://www.nutts.demon.co.uk) Web-arvostelu antoivat nekin molemmat Napalmille 95 pistettä. Amiga Survivor -lehti puolestaan kommentoi:
"Strategian ystävien pitäisi myydä äitinsä ja ostaa Napalm."

Testikappaleen Suomen Amiga-käyttäjät ry:lle toimitti PXL computers. Kiitos!